Katso vanhempainillan puheenvuorot

Voit valita haluamasi puheenvuoron klikkaamalla videoruudun oikeasta yläkulmasta YouTube-soittolistan kuvaketta.

Miten opastaa alakoululaista digilaitteiden ja -sisältöjen äärellä?

Millaisia ovat uudet kansalliset digitaalisen median käytön suositukset alakoululaisten vapaa-aikaan? Mitä tiedämme alakouluikäisten lasten ja heidän perheidensä mediankäytöstä? Miten vanhempi voi tukea lapsen hyvää kasvua, hyvinvointia ja oppimista sekä tasapainoista digitaalisten laitteiden ja sisältöjen käyttöä arjessa? 

Taide- ja kulttuuriviraston, Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Pelastakaa Lapset ry:n yhteinen Suomen Safer Internet-hanke järjestää yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Opetushallituksen kanssa webinaarin vanhemmille tiistaina 10.2.2026 klo 17.15–19.45.  

Illan aikana kuullaan asiantuntijapuheenvuoroja tilaisuuden järjestävistä organisaatioista. Digisuositusten ja käytännön mediakasvatusvinkkien lisäksi saadaan tietoa alakouluikäisten mediankäytöstä ja digitaalisista ilmiöistä. Osallistujilla on mahdollisuus esittää kysymyksiä ilmoittautumisen yhteydessä tai tilaisuuden aikana chatissa.  

Lapset ja digitaalinen media -verkkovanhempainilta on suunnattu erityisesti alakouluikäisten vanhemmille ja huoltajille. Tilaisuus on maksuton ja avoin kaikille kiinnostuneille. Tilaisuus on osa Mediataitoviikon 2026 ohjelmaa. 

Tervetuloa oppimaan uusista kansallisista digisuosituksista ja saamaan tukea kotien mediakasvatukseen! 

Ohjelma

17.15 Linjat aukeavat 

17.30–17.35 Tervetuloa verkkovanhempainiltaan!  

17.35–18.05 Uudet Digitaalisten laitteiden vapaa-ajan käytön kansalliset suositukset 0–13-vuotiaille
Päivi Lindberg, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

18.05–18.25 Itsenäisemmän mediankäytön alkuvaiheilla – mitä tiedetään alakouluikäisten media-arjesta
Julia Alajärvi, Taide- ja kulttuurivirasto 

18.25–18.35 Tauko 

18.35–18.55 Yksin vai yhdessä? Neljäsluokkalaisten kokemuksia perheiden media-arjesta  ja eväitä kotien mediakasvatukseen
Ville Välikangas & Rauna Rahja, Mannerheimin Lastensuojeluliitto 

18.55–19.15 Netissä tapahtuva seksuaaliväkivalta ja seksiviestittely: Miten suojella lasta seksuaaliselta sisällöltä verkossa?
Janita Tasa, Pelastakaa Lapset ry 

19.15–19.45 Kysymyksiä ja keskustelua 
(Paikalla kaikki illan esiintyjät) 

Ilta päättyy 19.45

Mentimeter kysely vanhempainiltaan osallistuneille

Mentimeter kyselyn tulokset
Check the Mentimeter survey results

Vastauksia ennakkokysymyksiin

Vanhempainiltaan lähetettiin tuhansia ennakkokysymyksiä. Tässä vastauksia usein toistuneisiin kysymyksiin.

Mediankäyttö asettuu osaksi tasapainoista arkea silloin, kun sille löytyy paikka kasvun kannalta tärkeiden asioiden, kuten leikin, koulutyön, yhdessä vietetyn ajan, ulkoilun ja liikunnan, säännöllisen ruokailun ja riittävän levon lomasta. Lapsen päivää ja digilaitteiden asemaa siinä voi havainnollistaa lapselle esimerkiksi yhdessä piirtäen ja juttelemalla siitä, missä kohti päivää voi löytyä vireystilaan ja muuhun tekemiseen sopiva väli millaisellekin mediankäytölle.

Aikuisen lempeä johdonmukaisuus on tärkeää, kun digilaitteiden käyttöä rakennetaan tasapainoiseksi ja lapsen kasvua tukevaksi. Vuorovaikutteinen tapa rakentaa rajoja on oppaan mukaan usein toimivampi kuin pelkkä rajoitusten asettaminen ylhäältä käsin. On myös tärkeä kuulla ja huomioida lapsen omia ehdotuksia, miten digilaitteilla kuluvaa aikaa voisi järkevöittää. Kun lapsi osallistuu yhteisten sopimusten laatimiseen, hän saa myös tilaisuuden harjoitella omia itsesäätelytaitojaan, ja kokee tulevansa kuulluksi
aikuisen rinnalla.

Lapsen kanssa kannattaa jutella jo varhain siitä, mihin tarkoituksiin mediaa käytetään. Vaikka lasten ja aikuisten digilaitteiden käytöt pohjaavat osin eri motiiveihin, on vanhemman esimerkki digilaitteiden käyttäjänä keskeisen tärkeä. Kun lapsi saa tasapainoista ja mielekästä mallia laitteiden parissa olemisesta, auttaa se lasta hahmottamaan missä tilanteissa laitteita hyödynnetään ja missä ne laitetaan syrjään. On hyvä sanoittaa digilaitteen käyttöä lapselle, ja samalla vanhempi kenties havahtuu itsekin oman käyttönsä mielekkyyteen eri tilanteissa.

Lasta voi auttaa tunnistamaan omia mielialoja tai tuntemuksia mediankäytön jälkeen. Onko olo rauhallinen, innostunut, utelias, virkistynyt, rauhaton, kuormittunut tai virittynyt? Miltä kehossa ja mielessä tuntuu? Vaikuttiko ruutujen parissa vietetty aika esimerkiksi läksyjen tekoon tai unen saantiin, miten?

Aikuisen kannattaa olla johdonmukainen ja ennakoida hetkiä, joissa mediankäyttö on aika lopettaa. Osa lapsista saattaa tarvita tiiviimpää ohjausta muuhun tekemiseen. Kotiin voi sijoitella erilaista tekemisiä tai ideoita muille tekemisille. Lapsen pettymysten käsittely ja tämän auttaminen eteenpäin harmittavissa tilanteissa on osa vanhemmuutta. Aikuisen rauhallinen läsnäolo auttaa pääsemään pettymysten yli.

Kiinnitä vanhempana huomiota, millaista tekeminen ruutujen ääressä on. Onko ruuduilla olla passiivista vai mielekästä? Luova ja rakentava toiminta voi tukea lapsen taitoja ja tarjota paljon myönteisiä kokemuksia, kun kokonaisuus pysyy tasapainossa ja lapsella on mahdollisuus sekä innostaviin että rauhoittaviin hetkiin päivän aikana.

Nuorten kohdalla median käytön rajaaminen voi herättää erityisiä kysymyksiä, etenkin jos älypuhelin tai some on jo tärkeä osa arkea. Nuoret hyötyvät edelleen aikuisen kiinnostuksesta ja tuesta, vaikka he ottavat arjessa vähitellen jo itsenäisempiä askelia. Keskustelut siitä, millaiset tilanteet kuormittavat ja millaisissa hetkissä olisi hyvä levätä, auttavat nuorta hahmottamaan omaa mediankäyttöään ja sen vaikutuksia. Kannusta nuorta juttelemaan asiasta myös kavereiden kanssa. Arki kevenee usein silloin, kun nuori saa vaikuttaa ratkaisuihin ja huomaa, että aikuinen osoittaa kiinnostusta hänen näkökulmaansa.

Asiaa kannattaa lähestyä siten, millainen tilanne ja tarpeet omassa perheessä on. Digisuosituksissa suositellaan älypuhelimen hankkimista vasta alakoulun jälkeen. Kellopuhelin tai ns. peruspuhelin ilman nettiyhteyttä on hyvä vaihtoehto silloin, kun lapsi alkaa liikkua ja toimia itsenäisemmin. Koulun aloittaminen itsessään ei vaadi puhelimen hankintaa lapselle. Jos lapsella jo kuitenkin on älypuhelin, eikä sen käytössä ole havaittu ongelmia, sitä ei välttämättä tarvitse vaihtaa uuteen laitteeseen. Joskus lapsi saattaa tarvita älypuhelimen myös pakollisten digitaalisten sovellusten tai esimerkiksi terveydenhoidon vuoksi. Älypuhelimesta voi kuitenkin karsia ominaisuuksia ja rajoittaa sen käytön aikaa sekä millaisia sovelluksia siihen voi ladata. Apua tähän saa esimerkiksi omalta teleoperaattorilta ja puhelimen ostopaikasta.

Puhelimet ja laitteet eivät itsessään ole lähtökohtaisesti haitallisia. Ongelmaksi voi koitua se, miten ja mihin niitä käyttää. Tähän pystymme huoltajina ja aikuisina vaikuttamaan. Muistathan aina keskustella muutoksista ja rajaamisesta lapsen kanssa, ennen kuin teet niitä.

Tässä toivottavasti lohduttaa se tieto, että todella moni muukin pohtii juuri samoja asioita. Yksi vapaa-ajan digisuositusten laatimisen tavoite onkin tarjota yhteisiä keskustelun ja ratkaisun paikkoja juuri huoltajille. Suosittelemme siis rohkeasti nostamaan aihetta esille esimerkiksi vanhempainilloissa, vanhempainryhmissä ja perhetuttujen kesken. Rajoittamista on usein helpompi tehdä nuorempien lasten kohdalla, jotka eivät vielä ole saaneet omaa laitetta tai kirjautuneet palveluihin: jo alusta asti tulisi noudattaa eri palveluiden ikärajoja ja soveltaa esimerkiksi näiden suositusten ohjeita oman perheen käyttöön.

Lapsen kohdalla, joka jo käyttää esimerkiksi sosiaalisen median palveluita, on tärkeää keskustella ja kysyä muun muassa mitä palveluita hän käyttää, mihin tarkoitukseen ja kenen kanssa viestimiseen. On tärkeää perustella, minkä vuoksi häntä halutaan rajoittaa ja kuulla, miltä se hänestä tuntuu ja miten se jatkossa voi vaikuttaa vaikkapa kavereiden kanssa yhteydenpitoon. Vaihtoehtoisia ratkaisuja viestimiseen olisi tärkeää miettiä yhdessä eikä jättää sitä yksin lasten ratkaistavaksi. Yksi keskeinen seikka on muistaa se, mitä tarjoaa digimedian käytöstä vapautuvan ajan tilalle. Varsinkin jos ruutujen ja digisisältöjen parissa on kulunut runsaasti aikaa, aikuisen voi olla tarpeellista auttaa lasta pohtimaan vaihtoehtoisia tapoja viettää vapaa-aikaa.

Nettikiusaaminen voi olla toistuvaa ja jatkuvaa, mutta yhtä lailla se voi ilmetä yhtenä yksittäisenä ilkeänä tai ikävänä tekona, jolla on kiusatulle huomattavia ikäviä seuraamuksia. Nettikiusaaja voi olla tuttu tai tuntematon. Netissä tapahtuva kiusaaminen voi liittyä kiusaamiseen muissa ympäristöissä.

Nettikiusaamisen vakavuutta ja laajuutta lisää esimerkiksi kuvien ja videoiden nopea leviäminen. Vakavimmillaan nettikiusaaminen voi täyttää rikoksen tunnusmerkit. Uusia haasteita tuovat muun muassa väkivalta- ja alistusvideot sekä tekoälyllä tuotetut kiusaamissisällöt.

Loukkaavaa kohtelua, kiusaamista ja häirintää voi tapahtua missä tahansa alustalla tai sovelluksessa. Koska nettikiusaamisella voi olla lapseen ja nuoreen moninaisia vahingollisia seuraamuksia, siihen on puututtava välittömästi.

Jos lasta tai nuorta on kiusattu netissä

Ota huoli rauhassa puheeksi, jos epäilet jotain sattuneen esimerkiksi nuoren muuttuneen käytöksen perusteella. Joskus esimerkiksi häpeä saattaa estää lasta kertomasta laitteilla, somessa tai peleissä tapahtuneista ikävistä asioista. Lapsen ja nuoren kokemus tulee ottaa vakavasti.

Kiusaamisen kohteelle haavoittavaa on se, jos muut jakavat materiaalia ja tykkäävät siitä, eivätkä asetu puolustamaan häntä.

  • Nettikiusaamistapauksissa nopeus on valttia. Viestit, videot ja muut sisällöt leviävät netissä nopeasti.
  • Selvittäkää asiaa. Pyydä lasta tai nuorta kertomaan mitä on tapahtunut, missä palveluissa ja ketkä ovat osallisia? Kannusta kertomaan, vaikka se olisi noloa tai vaikeaa.
  • Auta ottamaan kiusaamisviestit talteen, säätämään yksityisyysasetuksia ja tekemään ylläpidolle ilmoitukset.
  • Ota tarvittaessa yhteyttä toisiin vanhempiin, kouluun, nuorisotyöhön tai harrastusporukkaan. Netissä tapahtuva kiusaaminen voi liittyä kiusaamiseen muualla. Huomioi lapsen omat toiveet asian ratkaisussa.
  • Kiusatuksi tulleen on tärkeää tallentaa todisteet: kuvakaappaukset, viestien saapumisen tarkat ajankohdat. Niistä on apua, jos asiaa selvitetään esimerkiksi poliisin kanssa.
  • Jos on syytä epäillä rikosta, ottakaa yhteys poliisiin tai muuhun viranomaiseen.
  • Tue ja muistuta lasta, ettei kiusaaminen ole hänen syynsä. Rohkaise, ole saatavilla, seuraa tilannetta. Tärkeintä, ettei lapsi jää tilanteessa yksin.
  • Jos tilanteeseen liittyy arkaluontoisia tai seksuaalisia kuvia alaikäisestä, niistä kannattaa ilmoittaa Nettivihje-palveluun, joka auttaa laittoman kuvamateriaalin poistamisesta verkosta.
  • Koulun tulee puuttua ja käsitellä myös verkossa tapahtuvia kiusaamistilanteita, kun ne tapahtuvat kouluajalla, koulumatkalla tai kouluun liittyvässä toiminnassa ja jos niihin liittyy koulun oppilas.
  • Jos käy ilmi, että oma nuori on kiusannut tai tehnyt netissä loukkaavia tekoja, ole valmis selvittämään asia yhdessä nuoren ja asianomaisten kanssa. Tuomitse loukkaava teko, älä nuorta itseään.
  • Vahvista lapsen myönteistä näkemystä itsestään.

Lue lisää: Nettikiusaaminen – Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Kun aikuisilla on erilaisia näkemyksiä ruutuajasta, tilanne voi tuntua kuormittavalta sekä vanhemmille että lapselle. Yhteiseksi pohjaksi voi riittää ajatus siitä, että lapsen arki hyötyy selkeydestä, ennakoitavuudesta ja aikuisen läsnäolosta. Kun nämä perusasiat säilyvät, pienet erot käytännöissä eivät välttämättä horjuta lapsen hyvinvointia.

Keskustelu on usein helpompaa, jos huomion pyrkii siirtämään ruutuajan mittaamisesta siihen, mitä lapsi tarvitsee voidakseen hyvin: riittävästi unta, liikettä, ystävyyssuhteita, hengähdyksiä, leikkiä ja turvallista vuorovaikutusta. Tätä kautta voi syntyä yhteisymmärrys siitä, millaiset pelisäännöt tukevat lapsen arkea, vaikka näkemykset ruutujen hyödyistä ja haitoista olisivat erilaisia.

Myös kahden kodin tilanteissa lapsi hyötyy siitä, että ainakin toisessa kodissa on selkeä ja rauhallinen rakenne mediankäytölle. Täydellistä yhtenäisyyttä ei aina voi saavuttaa, mutta lapsi oppii vähitellen, että asiat voivat olla eri paikoissa hieman eri tavoin ilman, että se tarkoittaa ristiriitaa häntä kohtaan. Aikuinen voi sanoittaa tätä lapselle: eri kodeissa on erilaisia tapoja, mutta kaikissa tarkoitus on tukea hänen hyvinvointiaan. Lapsen turvallisuus ja ikätasoiset sisällöt ovat kuitenkin ensiarvoisen tärkeitä. Lisäksi on hyvä, että lapsella on mahdollisuus säilyttää arjen rutiinit molemmissa kodeissa.

Kun yhteisiä sääntöjä etsitään muiden vanhempien kanssa, keskustelu on usein helpompaa, jos tavoitteena ei ole sääntöjen yhdenmukaistaminen vaan yhteinenymmärrys siitä, mikä tekee lasten arjesta sujuvaa ja turvallista. Pienikin ja rajattu yhteinen linja, kuten ruuduttomat illat, ikärajojen noudattaminen tai se, ettei kavereiden kanssa pelata myöhään voivat tuoda paljon selkeyttä.

Aikuisten välinen kunnioittava ja rauhallinen dialogi, jossa jokainen saa kertoa perustelunsa ja huolensa, on usein askel kohti toimivaa ratkaisua. Vaikka yksimielisyyttä ei aina synny, lapselle välittyy tärkeä viesti: aikuiset pyrkivät parhaansa mukaan yhteistyöhön, ja hänen hyvinvointinsa on keskiössä.

Lue lisää: Jatkuva riitely perheessä – Mannerheimin Lastensuojeluliitto

On luonnollista, että lapsi pelkää jäävänsä ulkopuolelle, jos hänen sääntönsä, laitteensa ja sovelluksensa eroavat kavereiden vastaavista. Tämä huoli on tärkeää ottaa vakavasti ja antaa sille tilaa. Lapselle on hyvä sanoa, että ymmärrät hänen huolensa ja haluat tukea häntä pysymään mukana porukassa. Samalla voit selittää, että rajoitukset eivät johdu epäluottamuksesta tai siitä, että lapselta haluttaisiin estää jotakin, vaan siitä, että halutaan suojella hänen hyvinvointiaan, keskittymistään, untaan ja turvallisuuttaan digimaailmassa.

Ulkopuolisuuden riski pienenee huomattavasti, kun rajoista ei sovita vain perheen sisällä, vaan asiasta keskustellaan muiden vanhempien kanssa. Kaveriporukan tai luokan yhteiset pelisäännöt, esimerkiksi siitä, milloin ja miten lapset pelaavat, viestivät tai käyttävät laitteita, luovat tasapuolisemmat olosuhteet kaikille. Tällöin kukaan ei ole ainoa, jolta kielletään, ja paineet saada samoja sovelluksia kuin muut vähenevät merkittävästi.

On hyvä muistaa, että suurin osa lasten sosiaalisesta elämästä rakentuu edelleen koulussa, pihalla, harrastuksissa ja kasvokkain. Jos lapsella on käytössään esimerkiksi tavallinen tai rajoitetuilla ominaisuuksilla toimiva puhelin, jonka kautta voi soittaa ja viestiä, hän pystyy edelleen sopimaan tapaamisia ja pitämään yhteyttä kavereihin. Tärkeää on, että lapsi kokee edelleen kuuluvansa ryhmään, ja että hänellä on toimivia tapoja olla yhteydessä muihin. Voitte kotona keskustella lapsen kanssa siitä, mitkä sovellukset ovat yhteydenpitoon tärkeimpiä ja miettiä näiden käyttöä tilannekohtaisesti.

Pelaamisesta kiinnostuneen lapsen kasvattajan kannattaa perehtyä niihin peleihin, joita lapsi pelaa. Pelit eroavat merkittävästi toisistaan mekaniikoiltaan, sisällöiltään, yhteisöiltään ja rahankäytön suhteen. Jo yksittäisen pelin, kuten Robloxin sisällä voi olla hyvin erilaisia ja eri ikäsille sopivia pelikokemuksia lego-henkisestä rakentelusta selviytymiskauhuun. Pelien ikärajojen noudattaminen on hyvä lähtökohta pelaamisen turvallisuuden varmistamiseen, mutta kiinnostuksen osoittaminen lapsen pelaamista kohtaan varmistaa keskusteluyhteyden kun jotain yllättävää tapahtuu. Peliajan rajoittamisen suhteen kannattaa seurata pelin sisäistä rytmiä tiukan ruutuajan sijaan. Pelit ovat yhä useammin sosiaalisia ja niitä pelataan kavereiden kanssa yhdessä verkossa. Niinpä varsinkin kilpailullisten pelien pelaamisen lopettaminen kannattaa ajoittaa kenttien, tasojen ja erien väliin, että yhteinen pelikokemus ei keskeydy äkillisesti. Pelaamiseen käytettävän ajan rajoittamista tärkeämpää on huomioida, että aikaa tulee käytettyä päivittäin läksyihin, liikkumiseen, ulkoiluun, kotitöihin ja nukkumiseen.

Lue lisää: Pelikasvatus lapsiperheessä

Digitaalisten laitteiden ja sisältöjen käytön vaikutuksia lapsen hyvinvointiin kannattaa seurata aivan kuin mitä tahansa muuta elämän osa-aluetta. ”Koukuttumisella” viitataan tässä yhteydessä yleensä pitkäaikaiseen käytökseen, jossa lapsen ajatukset ovat jatkuvasti kohdistuneita jonkin digimedian käyttöön tai hänen on hyvin vaikeaa lopettaa esimerkiksi pelaamista, videoiden katselua tai muuta netinkäyttöä. Lapsi voi myös vaikuttaa ahdistuneelta, ärtyisältä tai alakuloiselta mediankäytön lopettamisen tai odottamisen tilanteissa.

Liiallista ja hyvinvointia haittaavaa mediankäyttöä voi lähteä ehkäisemään keskustelemalla lapsen kanssa esimerkiksi siitä, miten se voi vaikuttaa hänen oloonsa, uneensa ja muuhun arkeen sekä miten vaikkapa somepalvelu haluaa meidän käyttävän sovellustaan mahdollisimman kauan. Myös somen algoritmeista kannattaa keskustella yhdessä.
On kuitenkin myös tärkeää huomioida lapsen runsaan mediankäytön motiivit: onko kyseessä mahdollisesti tylsyys, yksinäisyys tai vaikkapa vaikean elämäntilanteen kanssa selviäminen. Toisaalta yhteinen tekeminen ja yhteydenpito kavereiden tai muiden vertaisten kanssa voi olla taustalla runsaassa digimedian käytössä. Juurisyistä on tarpeen olla tietoinen ja mahdollistaa lapselle muuta mielekästä tekemistä. Tarvittaessa ja omien keinojen loppuessa kannattaa pyytää tukea esimerkiksi koulusta, sosiaali- ja perhepalveluista tai vaikkapa MLL:n Vanhempainpuhelimesta ja chatista.

Algoritmeista ja somesta voi lukea lisää esimerkiksi Mediataitokoulusta ja MLL:n Nuortennetistä.

Eri tutkimusten sekä Käypä hoito -suositusten mukaan liiallinen digilaitteiden ja – sisältöjen käyttö voi lisätä ja vahvistaa mm. ADHD-oireita. Neurokirjolla olevien lasten kohdalla suositellaankin kiinnittämään erityistä huomiota riittävään unensaantiin, liikkumiseen ja tasapainoiseen ruokavalioon, sekä rytmittämään päivää siten, että lapsi pääsee purkamaan mahdollista kuormitustaan riittävästi. Kuten kaikkien perheiden, myös neurokirjon lasten perheiden kohdalla digisuositusten soveltamiseen vaikuttaa perheiden elämäntilanne sekä lapsen erityiset tarpeet. Älypuhelimen hankintaa ja eri sovellusten käyttöä voidaan joutua harkitsemaan eri lähtökohdista neurokirjon lasten perheissä esimerkiksi toiminnan ohjauksen tukena tai tilanteissa, joissa lapsen sosiaalisten suhteiden vaaliminen sitä vaatii.

Oman mahdollisen hoitotahon kanssa kannattaa keskustella digimedian käytöstä, jos aihe herättää huolia. Myös eri yhdistykset ja järjestöt tarjoavat aiheesta lisätietoa sekä vertaistukea. Autismiliiton vinkit digisuositusten hyödyntämiseen neurokirjon näkökulmasta voit lukea tästä.

Netin ja sosiaalisen median kautta lapsi voi päätyä monenlaisen sisällön äärelle, joka on hänen ikä- ja kehitystasoonsa nähden sopimatonta tai haitallista. Lapsi voi nähdä seksuaalista sisältöä, kuten aikuispornoa joko itse sitä netistä etsimällä, ikätoverin näyttämänä tai on mahdollista, että ennestään tuntematon aikuinen lähettää lapselle aikuispornoa netin kautta. Porno ja sen näkeminen voi lapsen iästä riippuen aikaansaada hänessä monenlaisia tuntemuksia – se voi olla hauskaa ja jännittävää, mutta se voi olla myös pelottavaa ja ahdistavaa.

Lapselle on tärkeä kertoa pornosta avoimesti ja rehellisesti lapsen ikä- ja kehitystaso huomioiden. Lapselle voi kertoa, että porno on aikuisille tarkoitettua kuva- tai videomateriaalia, jossa aikuiset voivat olla alasti, he voivat pussailla tai koskea toisiaan. Pornon katselemisen ikäraja on 18 vuotta eikä se ole sopivaa lapsille. Lapselle voi kertoa, että porno on käsikirjoitettua ja näyteltyä eikä se useinkaan vastaa tosielämän aikuisten välistä läheisyyttä.

On tärkeää varmistaa, että lapsen digilaitteessa on sellaiset asetukset, jotka suojaavat lasta seksuaaliselta sisällöltä. Mikäli tiedät lapsen käyneen pornosivuilla, on tilanteeseen hyvä suhtautua rauhallisen neutraalisti. Lasta ei tule syyllistää vaan on järkevää hyväksyttävä lapsen uteliaisuus. Lapselle tulee kuitenkin korostaa, että materiaali on tarkoitettu aikuisille eikä se ole sopivaa lapsille.

Puheenvuorojen diaesitykset

Uudet Digitaalisten laitteiden vapaa-ajan käytön kansalliset suositukset 0–13-vuotiaille
Lataa Päivi Lindbergin esitys (PDF)
Lataa Julia Alajärven editys (PDF)
Lataa Rauna Rahjan esitys (PDF)
Lataa Ville Välikankaan esitys (PDF)
Lataa Janita Tasan esitys (PDF)

Mistä vanhemmat keskustelivat vanhempainillan chatissa?

Digilaitteet ovat nykyään osa lasten arkea lähes kaikkialla – kotona, koulussa, harrastuksissa ja kaverisuhteissa. Vanhempainillan aikana käydyssä chat-keskustelussa toistuivat samat huolet ja kysymykset, mutta vanhemmat tarjosivat toisilleen myös käytännön ratkaisuja.

Yksi keskeinen teema oli rajanveto koulun ja vapaa-ajan ruutuajan välillä. Moni vanhempi koki jaon keinotekoisena, koska lapsen kokonaiskuormitus syntyy koko päivästä. Osa koki koulun ruudun käytön perustelluksi oppimisen välineenä, mutta samalla huolta herätti se, että digitaaliset oppimateriaalit ja koulun laitteet lisäävät väistämättä kokonaisruutuaikaa.

Koulun tarjoamat laitteet herättivät ristiriitaisia tunteita. Joissakin kunnissa laitteet pysyvät koulussa, toisissa ne kulkevat kotiin päivittäin. Vanhemmat kokivat haastavana sen, että koululaitteiden käyttöä ei aina voi rajata kotona. Lisäksi osa koki epätasa-arvoa eri kuntien käytännöissä.

Sisältö huolettaa usein enemmän kuin pelkkä aika. Vanhemmat pohtivat erityisesti sosiaalisen median sovelluksia, tuntemattomien yhteydenottoja sekä koukuttaviksi suunniteltuja palveluita. Samalla keskustelussa korostui ajatus siitä, että pelkkä kielto ei riitä – tarvitaan keskustelua, yhdessä sopimista ja aikuisen läsnäoloa.

Vanhempien oma esimerkki nähtiin ratkaisevana. Moni nosti esiin, että myös aikuiset viettävät paljon aikaa ruuduilla. Ratkaisuiksi kerrottiin esimerkiksi:

  • puhelinparkit kotona
  • laitteettomat ruokailut ja illat
  • yhteiset digivapaat hetket koko perheelle

 

Arjen realiteetit kerrottiin rehellisesti. Useampi vanhempi kertoi, että ruutu toimii joskus “hätäapuna”, kun työ, sairaat lapset tai arjen kuormitus kasaantuvat. Keskustelussa korostettiin armollisuutta – täydellisiä ratkaisuja ei ole, mutta pienetkin muutokset ovat arvokkaita.

Erityisesti korostui lasten tarve aikuisen ajalle ja huomiolle. Osa koki, että digilaitteiden lisääntyminen liittyy myös siihen, että yhteinen aika on vähentynyt. Samalla todettiin, että lapset kaipaavat usein ennen kaikkea läsnäoloa.

Yhteisöllisyys nousi tärkeäksi ratkaisuksi. Vanhemmat toivoivat enemmän yhteistyötä:

  • yhteisiä pelisääntöjä kaveriperheiden kanssa
  • alueellisia tapaamisia vanhemmille ja lapsille
  • avoimempaa keskustelua myös muiden aikuisten kesken
  • moni koki myös helpottavana huomata, ettei ole huoliensa kanssa yksin